Pori

Lentokenttä valmistuu
Suomen Ilmapuolustusliitto teki ensimmäisen esityksen Porin lentokentän rakentamisesta vuonna 1932, mutta vähäisestä kiinnostuksesta johtuen hanke jäi jäihin. Vuonna 1938 kenttähanke otti viimein harppauksen eteenpäin, kun lentokenttien suunnittelusta ja rakentamisesta vastannut tie- ja vesirakennushallitus esitti kenttähanketta Porin kasvavan työttömyyden lievittämiseksi. Lisävauhtia kenttähankkeelle toi vuodelle 1940 kaavaillut kesäolympialaiset, sillä Jämijärvelle suunniteltujen purjelentokilpailuiden vierailijoille oli saatava laskukenttä Poriin.

Lentokentän ensimmäinen vaihe valmistui syksyllä 1939, mutta työtä jatkettiin edelleen talvisodan jo alettua ja välirauhan alettua lentokenttä otettiin Puolustusministeriön hallintaan. Vielä talvisodan aikana lentokenttä jäi vähälle käytölle. Täydennyslentorykmentti 1 tiedusteli kentän käyttöä sukellusveneitä vastaan kohdistettuihin lentoihin 8.12.1939, mutta lupaa ei myönnetty. Lenokenttätyömaa selvisi myös pommituksista vähin vaurioin, sillä ainoat lentokenttäalueelle pudonneet pommit osuivat hevoskentälle.

Välirauhan aikaan Poriin ryhmitettiin Lentorykmentti 3 ja sen Lentolaivue 30, jotka siirrettiin edelleen Hämeenlinnaan ja Hyvinkäälle jatkosodan alettua. Jatkosodan ensimmäisten kuukausien ajan kentällä toimi myös hetkellisesti Karviasta Poriin ja edelleen Luonetjärvelle siirretty Täydennyslentolaivue 17. Suomalaisten toimesta lentokenttäalueelle valmistui yhteensä 41 erilaista rakennusta, joihin lukeutui myös kolme lentokonehallia. Nämä siirtyivät sittemmin saksalaisten käyttöön.

Saksalaisten huoltokenttänä
Porin lentokentän saksalaisaika alkoi 17.7.1941, jolloin lentokentälle perustettiin kenttälentovarikko Feldluftpark 3/XI Pori. Sen tehtävänä oli vastata saksalaisten Pohjois-Norjaan ja -Suomeen ryhmitettyjen lentoyksiköiden varaosapalvelusta, suurista huolloista ja kaluston vaihdosta. Pori oli sijainniltaan otollinen huoltotukikohdalle, sillä kaupunki sijaitsi hyvien kulkuyhteyksien ulottuvissa etäällä sotatoimialueesta.

Varsin hiljattain valmistuneen lentokentän rakennuskanta ei itsessään riittänyt saksalaisten tarpeisiin. Alueella aloitettiinkin pian mittava rakennushanke, jonka aikana lentokentän ympäristöön muodostui lähes 300:n rakennuksen parakkikylä. Sen rakennuskantaan lukeutui majoitusparakkien ja lentokonehallien lisäksi muun muassa elokuvateatteri, täinpuhdistuslaitos ja uimahalli.

Tukikohdan rakennustöiden ohella saksalaiset ryhtyivät laajentamaan lentokentän kiitoteitä ja pääkiitotie päällystettiin sittemmin tervasepelillä sotavankien toimesta. Koska lentokentän käyttö oli hyvinkin vilkasta, lentokentän lähimetsiin rakennettiin hävittäjäkoneille ja syöksypommittajille mitoitettuja sirpalesuojia sekä rullaustieverkostoa, joiden avulla lentokoneita pystyttiin hajauttamaan metsän suojiin.

Heinäkuussa 1944 Porin lentotukikohdan merkitys väheni huomattavasti, kun varikkotoiminta siirrettiin Porista Rovaniemelle. Porin uudeksi tehtäväksi määritettiin Etelä-Suomessa olleiden saksalaisten lentoyksiköiden ja Suomen Ilmavoimien saksalaisen lentokaluston käyttövaraosien ja ampumatarvikkeiden huolto.

Sotavangit
Porin lentokentän rakennustöissä käytettiin suomalaisen ja saksalaisen työvoiman lisäksi sotavankeja. Ensimmäinen vankityövoima saatiin suomalaisilta helmikuussa 1942, kun Mäntyluodon ja Naarajärven sotavankileireiltä siirrettiin yhteensä 204 sotavankia lentokenttätyömaalle. Luovutetuista vangeista monet olivat jo valmiiksi haavoittuneita tai muuten huonokuntoisia ja heistä jopa 92 menehtyikin vuoden loppuun mennessä.

Saksalaiset toivat Poriin myös huomattavan määrän omia vankejaan. Vankien määrä kohosi erityisesti vuonna 1943, jolloin vankityövoimaa hyödynnettiin Ruosniemen kivilouhoksella sekä levittämään tervasepeliä pääkiitotien kestopäällysteeksi. Sotavankien kohtelu oli raakaa ja aikalaiskertomusten mukaan vankien ruoka-annokset pidettiin niin pieninä, että vangin voimat eivät riittäisi pakenemiseen. Kertomusten mukaan myös pienistä rikkeistä, kuten tupakannatsojen hamstrauksesta työaikana, saatettiin rankaista ampumalla. Yhteensä Porin lentokentän työmaalla kuoli sodan aikana yli 300 sotavankia.

Porilaisissa sotavangit herättivät sympatiaa ja heille toimitettiin salaa paketteja, joissa oli erityisesti ruokatarpeita. Siviilityöhön luovutetut vangit saattoivat ajoittain toimia varsin vapaasti, ja vankien sekä talollisten välille muodostuikin myös ystävyyssuhteita. Sotavangeille myönnetyt vapaudet herättivät kuitenkin pahennusta Kotijoukkojen esikunnan sotavankitoimistossa, joka vaati, että vankien tuli olla jatkuvan valvonnan kohteena eivätkä he olisi saaneet päästä kosketuksiin sivullisten kanssa.

Saksalaiset Porissa
Väestösuojelupäällikkö Kurt K. Karlssonin mukaan saksalaisia oli Porissa vielä vuonna 1941 vain pieni joukko, mutta saksalaisten määrä kasvoi sitä mukaa kun lentokentän rakennuskanta valmistui. Vuoden 1942 alussa saksalaisia oli jo 2500–3000 miestä ja saksalaiset näkyivätkin Porin katukuvassa ja ravintoloissa.

Saksalaisten majoittamiseen hyödynnettiin erityisesti sodan alkuvaiheilla kaupungin kouluja, VPK-taloja, työväentaloja, matkustajakoteja, hotelleja ja yksityisasuntoja. Myös johtopaikat sijoitettiin alkuun kantakaupunkiin Porin Puuvillan Etelärannan tiloihin ja hotelli Otavaan. Vähitellen valtaosa kantakaupungin saksalaisista siirtyi lentokentälle valmistuneisiin parakkeihin.

Parakkikyliä rakennettiin myös Paviljongin ja Vähärauman alueille, Vanhakoivistoon ja Mäntyluotoon. Nykyisen Teknillisen Oppilaitoksen paikalla sijaitsi ilmatorjunta-asevarikko ja paloasema pystytettiin Maantiekadulle lähellä Käppärän hautausmaata. Lattomerentiellä sijainnut moottorikorjaamo siirtyi sodan aikana Luviantien varteen.

Porin pamaus
Saksalaisten aika Porissa tuli päätökseen, kun Suomi katkaisi suhteensa Saksaan 2.9.1944 Neuvostoliiton kanssa tehtävän aseleposopimuksen edellytyksenä ja saksalaisille annettiin käsky poistua Suomesta. Porista saksalaiset poistuivat 14.9. ilmoittaen kentän tuhoamisesta ajastetuin räjähtein vielä samana iltana. Kirjeessään Porin saksalaisten komentaja ilmoitti, etteivät Porin kaupunki tai sairaala kuitenkaan olleet vaarassa.

Kaupungissa tilanteeseen vastattiin ripeästi ja koteihin jaettiin tiedote odotettavista räjähdyksistä, joiden paineaaltoon kaupunkilaisia ohjeistettiin varautumaan jättämällä ikkunat auki. Kaupunkilaiset toimivat saamiensa ohjeiden mukaan viileästä syysilmasta huolimatta, mutta lopulta mitään ei tapahtunut.

Seuraavan päivän tutkimuksissa paljastui, että räjähdykset olikin ajoitettu alkamaan 15.9. illalla. Koska aikaa pelastustöihin edelleen oli, pommeja lähdettiin purkamaan. Pommeja löytyikin lähes kaikista rakennuksista sekä kiitoteiden salaojakaivoista. Lopulta työ jouduttiin keskeyttämään ja räjähdysten alkamista jäätiin jälleen odottamaan.

Illalla alkaneet räjähdykset tuhosivat kaiken kaikkiaan 33 saksalaisten ja yhdeksän suomalaisten rakennusta. Tuhoutuneisiin rakennuksiin kuului muun muassa saksalaisten sairaala, viisi lentohallia ja upseerikasino. Koska kaupunkilaiset eivät avanneet ikkunoitaan ohjeiden mukaisesti toistamiseen, tuhansia ikkunalaseja särkyi jopa neljän kilometrin päässä kentältä. 

Lentokenttä sodan jälkeen
Vaikka Porin pamaus tuhosi lentokentän rakennuskantaa ja vaurioitti kiitoteitä, valtaosa saksalaisesta rakennuskannasta säilyi varsin vähin vahingoin. Sotien jälkeen lentokenttä siirtyi Lentorykmentti 1:n käyttöön, jonka ensimmäinen etukomennuskunta saapui Porin tukikohtaan jo muutamia päiviä saksalaisten vetäytymisen jälkeen. Valtion rahoituksella lentokentän korjaustyöt valmistuivat syksyllä 1945.

Poria ei pidetty sotilaallisesti hyvänä sijaintina lentorykmentille, sillä se sijaitsi lähellä rannikkoa ja reagoimisaika mahdollisen hyökkäyksen sattuessa oli liian lyhyt. Koska ilmavoimilla ei kuitenkaan juuri ollut lentokenttiä länsirannikolla ja sodasta palanneet lento-osastot täytyi sijoittaa jonnekin, huomio siirtyi Poriin. Ratkaisevana tekijänä Porin valikoitumiselle oli kuitenkin se, että lentokenttä oli päällystetty ja saksalaisilta oli jäänyt sen alueelle valmista rakennuskantaa. Rykmentin sijoitusta pidettiin kuitenkin vain väliaikaisena ratkaisuna parempaa tukikohtaa odotellessa. Sittemmin rykmentistä muodostettiin Satakunnan lennosto, joka toimi Porin lentokentällä vuoteen 1985 asti.